Kuolema on lopullinen ja ikävä, mutta myös luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Se voi herättää monenlaisia tunteita, kuten surua, pelkoa tai rauhaa uskomuksista, elämänkokemuksista ja ympäristöstä riippuen. Kuolemaa koskevat kysymykset ovat olleet läsnä ihmiskunnan kulttuureissa ja ajattelussa vuosituhansien ajan, ja se on edelleen monimutkainen ja syvästi henkilökohtainen aihe.
Kuolemaan liittyy paljon käytännön kysymyksiä liittyen käytännön järjestelyihin, perinnönjakoon ja muuhun kuolemanjälkeiseen asioiden järjestämiseen. Mutta mitä tapahtuu menehtyneen henkilön digitaaliselle omaisuudelle kuten sosiaalisen median sisällöt tai pilvipalveluihin tallennetut tiedot? Entäpä laitteiden ja palveluiden käyttäjätunnukset, puhelimien pääsykoodit tai salasanat? Digitaalisen tiedon hyödyntäminen, pelastaminen, säilyttäminen tai poistaminen on vaikeaa, jos menehtyneen henkilön käyttämiin laitteisiin ei edes pääse sisään.
Näitä kysymyksiä jouduin kohtamaan aivan äskettäin myös omassa elämässäni.
Tietojen käsittelykäytännöt ovat kirjavia
Kuoleman kohdatessa omaisten, ystävien tai kuolinpesän olisi usein hyvä päästä tavalla tai toisella kirjautumaan kuolleen henkilön hallussa olleisiin palveluihin tai laitteisiin. Digitaalisesti tallennetun tiedon säilyttäminen, palauttaminen tai poistaminen voi olla hyvinkin tärkeää erityisesti silloin, jos henkilön kuolema on tapahtunut äkillisesti ja yllättäen. Laitteissa tai pilvipalveluissa voi olla myös jotain erityisen tärkeää tietoa, joka voi auttaa menehtyneen henkilön asioiden järjestämisessä.
Tällä hetkellä kuoleman jälkeinen digitaalisten palveluiden tunnusten ja palvelussa olevien tietojen käsittely riippuu aina palveluntarjoajista ja heidän käytännöistään. Yleisesti ottaen on olemassa kolme tapaa, joilla digitaalisten palveluiden tunnukset ja ja palveluissa olevat tiedot usein käsitellään kuoleman jälkeen:
1. Poistaminen
Jotkut palveluntarjoajat tarjoavat mahdollisuuden poistaa käyttäjätili ja siihen liittyvät tiedot kokonaan kuoleman jälkeen. Tämä voi vaatia todisteita tai dokumentaatiota, kuten kuolintodistuksen, jotta käyttäjän kuolema voidaan vahvistaa.
2. Muokkaaminen tai muuttaminen
Toiset palveluntarjoajat mahdollistavat käyttäjätunnuksen ja siihen liittyvien tietojen muokkaamisen, jotta ne voidaan siirtää tai jakaa esimerkiksi perheenjäsenille tai läheisille. Tämä voi sisältää muutoksia yksityisyysasetuksiin tai jopa muistotilatunnuksen luomisen.
3. Muistotila
Jotkut sosiaalisen median palvelut tarjoavat erityisiä ”muistotiloja” tai ”muistosivuja” kuolleiden käyttäjien profiileille. Nämä sivut voidaan asettaa erityiseen tilaan, jossa niitä voi edelleen käyttää muistojen jakamiseen ja käyttäjän muistamiseen.
Digitaalisen tiedon testamentointiin kannattaisi varautua
Tällä hetkellä henkilön on vaikeaa määritellä omaa tahtoaan siihen, kuinka hänen digitaalisia tietojaan käsitellään kuoleman jälkeen. Erityisesti jos kuolema on ollut yllättävä, asiaa ei välttämättä ole tullut edes harkinneeksi. Testamentissa voi näistä toki mainita, mutta kuinka moni meistä kirjaa testamenttiinsa verkkopalveluidemme käyttäjätunnuksia? En minä ainakaan.
Kuvitellaanpa vaikka tilanne, jossa henkilö menehtyy äkillisen onnettomuuden tai tapaturman seurauksena. Häneltä jää todennäköisesti jälkeensä lukuisia henkilökohtaisia verkkoympäristöjä, joita hän on käyttänyt ja joihin hän on tallentanut tietoa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sosiaalisen median palvelut, sähköpostipalvelut, digitaaliset valokuva-arkistot, pilvipalvelut tai henkilön ylläpitämät verkkopalvelut. Henkilöllä on todennäköisesti ollut käytössä myös erilaisia mobiililaitteita, tietokoneita, älytelevisioita tai muita laitteita, joihin muilla henkilöillä ei ole välttämättä pääsyä.
Mitä näille tiedoille ja laitteille tapahtuu?
Pitkän ja usein melko raskaan prosessin jälkeen joiltain palveluntarjoajilta voi mahdollisesti saada jotain tietoja – tai sitten ei. Yhtenäisiä käytäntöjä ei ole. Menehtyneen henkilön käyttämille laitteille kirjautuminen on todennäköisesti lähes mahdotonta jos käyttäjtunnuksia ja salasanoja ei ole tiedossa. Siten myös laitteissa olevat sovellukset ja tieto jäävät saavuttamattomiin. Usein henkilökohtaiset laitteet joudutaan joko palauttamaan tehdasasetuksiin tai fyysisesti tuhoamaan. Näin toimien menetetään tietenkin myös kaikki sellainen data, joka on tallennettuna näihin laitteisiin.
Voisiko asiaan keksiä jonkinlaisen ratkaisun, jossa henkilö voisi hyvissä ajoin elinaikanaan päättää, mitä hänen digitaalisille tiedoille ja hallussaan oleville laitteille tapahtuu kuoleman jälkeen? Tarvittaisiinko tänä päivänä digitaalisen tiedon testamentti?
Ratkaisuna Toive – digitaalisen testamentin mobiilisovellus
Toive on mobiilipalvelu, joka mahdollistaa digitaalisen testamentin tekemisen. Palveluun tunnistaudutaan vahvasti mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla. Sovelluksessa henkilö voi ensinnäkin kirjata käyttämiensä palveluiden osoitteita ja kirjautumistietoja (kuvat 3-4). Toiseksi hän voi lisätä haluamiaan henkilöitä ja määrittää kenelle heistä kuoleman jälkeen jaetaan minkäkin palvelun kirjautumistieto ja toive siitä, mitä kussakin palvelussa olevalle digitaaliselle sisällölle tehdään Kuvat 4-5.
Käyttäjä näkee sovelluksessa henkilöittäin listattuna millaisia tietoja hän on kenellekin määrittänyt jaettavaksi kuolemansa jälkeen ja voi halutessaan muokata määrittelyään (Kuvat 6-7).
Toive-palvelun etusivulla käyttäjä näkee onko hänen määrittämiensä tietojen jakaminen kuoleman jälkeen päällä vai ei. Halutessaan käyttäjä voi muuttaa asetusta liukupainikkeella, jolloin digitaalinen testamentti ei aktivoidu kuoleman jälkeen. (Kuva 2).
Etusivulta käyttäjä näkee myös kuinka monta eri tietoa hän on lisännyt palveluun. Halutessaan käyttäjä voi lisätä sovelluksessa myös vapaamuotoisen tekstin tai ladata esimerkiksi kameralla kuvattuja paperidokumentteja. Käyttäjä voi myös halutessaan tallentaa sovellukseen videotervehdyksen. Kaikki nämä voidaan määrittää jaettavaksi halutuille henkilöille kuoleman jälkeen. (Kuva 2).
Asetuksissa käyttäjä voi hallita sovelluksen yleisiä asetuksia, ladata kaikki lisäämänsä tiedot sekä halutessaan myös poistaa kerralla sovelluksesta kaikki lisäämänsä tiedot (kuva 8).
Toive hyödyntää jo olemassa olevia palveluita ja rajapintoja
Toive-sovelluksella tallennetut tiedot voitaisiiin säilöä esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämään tietovarantoon, joka on yhteydessä Toive-sovelluksen lisäksi myös Väestötietojärjestelmään ja Suomi.fi-viesteihin.
Tietojen hyödyntäminen voisi tapahtua esimerkiksi näin:
1. Henkilön kuolemasta tulee tieto Väestörekisteriin.
2. Tiedon perusteella tarkistetaan automaattisesti, onko kuolleella henkilöllä digitaalinen testamentti käytössä.
3. Jos näin on, Suomi.fi-viestit lähettää viestin kaikille niille henkilöille, jotka menehtynyt henkilö on lisännyt omaan digitaaliseen testamenttiinsa. Viestissä pyydetään vastaanottajaa avaamaan Toive-mobiilisovellus tai lataamaan se sovelluskaupasta.
4. Vastaanottaja avaa oman Toive-sovelluksensa ja tunnistautuu. Hän näkee sovelluksen etusivulla ne tiedot, jotka menehtynyt henkilö on aiemmin määritellyt kyseisen käyttäjän saataville kuolemansa jälkeen.
