Säännöllinen liikunta ja urheilu on lapsille ja nuorille tärkeää. Se vahvistaa terveyttä, edistää hyvää mielialaa, itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja sekä edistää yhteistyötaitoja. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että liikunnan ja urheilun harrastaminen voi parantaa keskittymiskykyä, muistia ja oppimistuloksia.
Lasten urheiluharrastukset ovat aina olleet tärkeä osa suomalaista elämäntapaa ja terveitä elämäntapoja. Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on vahva yhteys harrastamisen kulttuuriin, sillä yli 80 prosenttia kouluikäisistä kertoo osallistuneensa jossain vaiheessa ohjattuihin liikuntaharrastuksiin (Blomqvist ym. 2019).
Valitettavasti viime vuosina lasten urheiluharrastusten kustannukset ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi. Kasvaneet kustannukset vaikuttavat lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin, etenkin niille perheille, joiden taloudellinen tilanne on heikko. On kuitenkin tärkeää, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus osallistua urheiluharrastuksiin.
Kasvaneisiin kustannuksiin on useita syitä. Yksi keskeisimmistä syistä on seuratoiminnan ammattimaistuminen, mikä on nostanut esimerkiksi valmentajien palkkoja, varustemenoja ja matkakuluja. Toinen merkittävä syy on urheilutilojen, kenttävuokrien sekä muiden harrastus- ja pelipaikkojen vuokrakustannusten kasvu.
Kaikki tämä lankeaa lopulta lähes aina urheilevan lapsen tai nuoren vanhempien maksettavaksi.
Ratkaisuna lasten liikunta- ja urheiluharrastamisen kasvaviin kustannuksiin voisi olla esimerkiksi erilaiset yhteiskunnan tukimuodot. Tällaiset tuet voisivat auttaa taloudellisesti haastavassa tilanteessa olevia perheitä mahdollistamaan lapsilleen urheiluharrastuksen.
Urheilu ja liikunta osana suomalaista elämäntapaa
Lähtökohtaisesti Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsia liikunnalliseen ja urheilulliseen elämäntapaan. Omasta kodista ja perheestä saatu liikkumistottumuksien malli on lapselle tärkeä, mutta myös koulujen, oppilaitosten sekä aktiivisten liikuntaseurojen rooli lasten ja nuorten liikuttajana on merkittävä.
Kasvavista harrastamisen kustannuksista johtuvaa eriarvoistumista tulisi pyrkiä kaikin tavoin estämään. Tilastokeskuksen mukaan noin 11 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului vuonna 2017 pienituloiseen kotitalouteen (Ihmisoikeusliitto, 2020). On selvää, että suuret sosioekonomiset erot vaikuttavat liikunnan harrastamismahdollisuuksiin jo lapsuudessa ja vaihtoehtojen kirjo kapenee.
Ratkaistava ongelma: Kuinka yhteiskunta voisi tukea liikunnan ja urheilun harrastamista niiden perheiden osalta, joiden taloudellinen tilanne ei mahdollista lasten kallita liikuntaharrastustuksia?
Ratkaisu: valtion rahoittama liikuntasäätiö
Suomeen perustetaan valtion rahoittama liikuntasäätiö. Säätiöstä käytetään tässä konseptissa nimeä Liuska ja se toimii yleishyödyllisesti sekä voittoa tavoittelemattomasti.
Säätiö myöntää avustuksia pienituloisten perheiden lasten liikunta- ja urheiluharrastuksiin. Avustuksia voi hakea kuka tahansa, mutta hakemisen yhteydessä hakijan ja hänen perhekuntansa tulot tarkistetaan tulorekisteristä.
Liuska voi myöntää avustuksia esimerkiksi seuramaksuihin, harjoitusmaksuihin, kausimaksuihin, liikuntapaikkamaksuihin tai harrastuksessa tarvittaviin varusteisiin. Avustuksia voi hakea kerrallaan 1-12 kuukaudeksi.
Hakeminen tapahtuu digitaalisen palvelun avulla. Palvelussa voi hakea yhdellä kerralla avustusta perheen kaikkien lasten liikuntaharrastuksille. Palvelun avulla voi myös raportoida saamiensa avustusten käyttöä.
Avustushakemuksen palvelupolku
Liuska-säätiöltä on helppo hakea avustusta digitaalisen palvelun avulla. Hakeminen toimii näin:
Esimerkki Liuska-mobiilipalvelusta
Liuska-mobiilipalveluun voi tunnistautua kaikilla yleisillä vahvan tunnistuksen menetelmillä kuten Mobiilivarmenteella, pankkitunnisteilla tai Suomi.fi -tunnistuksella. Tunnistaduttuaan kerran, käyttäjä voi jatkossa kirjautua sisään käyttämällä mobiililaitteen biotunnistautumista.
Tunnistauduttuaan, käyttäjän perhekunnan tulotiedot haetaan tulorekisteristä (kuva 3). Mikäli perheen yhteiset tulot eivät ylitä 25 000 euron rajaa, käyttäjä ohjataan avustushakemuksen läpi (kuvat 4-7). Käyttäjältä kysytään harrastukseen ja avustustarpeeseen liittyvät tiedot rakenteellisesti, jotta hakemuksia pystytään ratkaisemaan myös automaattisesti.
Saatuaan myöntävän päätöksen, käyttäjä saa Liuska-mobiilisovellukseensa digitaalisen kortin (kuva 8). Käyttäjä voi maksaa kortissa mainitut kausimaksut, seuramaksut tai liikuntapaikkamaksut sovelluksessa olevan kortin avulla.
Jos käyttäjälle on myönnetty avustus harrastusvälineiden hankintaan, käyttäjä voi digitaalisen kortin avulla lunastaa hyväksytyn hakemuksen mukaiset harrastusvälineet ilmoitetusta liikkeestä.
Lopuksi
Esitelty konsepti on keskustelunavaus uudenlaisesta tavasta avustaa pienituloisten perheiden lasten liikunnallista harrastamista. Sen tarkoituksena on mahdollistaa liikunnallinen elämäntapa ja mieleiset urheiluharrastukset myös niille perheille, joilla on sosioekonomisesti haastava tilanne.
Konseptissa korostetaan valtion roolia kansalaisten hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan mahdollistajana. Sijoitus lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan tukemiseen on myös sijoitus tulevaisuuteen.
Konsepti keskittyy nimenomaisesti liikunta- ja urheiluharrastamisen tukemiseen. Sitä on kuitenkin mahdollista skaalata tarvittaessa muillekin elämänalueille ja muunlaisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen.
Onko sinulla ideoita siitä, kuinka tätä konseptia voisi kehittää? Ota yhteyttä, niin jalostetaan konseptia edelleen paremmaksi!
Lähteet
Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. & Kokko, S. 2019. Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa Kokko, S. & Martin, L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.
Ihmisoikeusliitto. 2020. Kaikilla ei ole varaa harrastaa – liikunta on oltava mahdollista myös pienituloisten perheiden lapsille. Viitattu 30.3.2023. Saatavissa: https://ihmisoikeusliitto.fi/kaikilla-ei-ole-varaa-harrastaa/
Kirjoita kommentti