Kuolemaan liittyy paljon käytännön kysymyksiä liittyen käytännön järjestelyihin, perinnönjakoon ja muuhun kuolemanjälkeiseen asioiden järjestämiseen. Mutta mitä tapahtuu menehtyneen henkilön digitaaliselle omaisuudelle kuten sosiaalisen median sisällöt tai pilvipalveluihin tallennetut tiedot? Entäpä laitteiden ja palveluiden käyttäjätunnukset, puhelimien pääsykoodit tai salasanat? Digitaalisen tiedon hyödyntäminen, pelastaminen, säilyttäminen tai poistaminen on vaikeaa, jos menehtyneen henkilön käyttämiin laitteisiin ei edes pääse sisään.

Näitä kysymyksiä jouduin kohtamaan aivan äskettäin myös omassa elämässäni.

Tietojen käsittelykäytännöt ovat kirjavia

Kuoleman kohdatessa omaisten, ystävien tai kuolinpesän olisi usein hyvä päästä tavalla tai toisella kirjautumaan kuolleen henkilön hallussa olleisiin palveluihin tai laitteisiin. Digitaalisesti tallennetun tiedon säilyttäminen, palauttaminen tai poistaminen voi olla hyvinkin tärkeää erityisesti silloin, jos henkilön kuolema on tapahtunut äkillisesti ja yllättäen. Laitteissa tai pilvipalveluissa voi olla myös jotain erityisen tärkeää tietoa, joka voi auttaa menehtyneen henkilön asioiden järjestämisessä.

Tällä hetkellä kuoleman jälkeinen digitaalisten palveluiden tunnusten ja palvelussa olevien tietojen käsittely riippuu aina palveluntarjoajista ja heidän käytännöistään. Yleisesti ottaen on olemassa kolme tapaa, joilla digitaalisten palveluiden tunnukset ja ja palveluissa olevat tiedot usein käsitellään kuoleman jälkeen:

1. Poistaminen

Jotkut palveluntarjoajat tarjoavat mahdollisuuden poistaa käyttäjätili ja siihen liittyvät tiedot kokonaan kuoleman jälkeen. Tämä voi vaatia todisteita tai dokumentaatiota, kuten kuolintodistuksen, jotta käyttäjän kuolema voidaan vahvistaa.

2. Muokkaaminen tai muuttaminen

Toiset palveluntarjoajat mahdollistavat käyttäjätunnuksen ja siihen liittyvien tietojen muokkaamisen, jotta ne voidaan siirtää tai jakaa esimerkiksi perheenjäsenille tai läheisille. Tämä voi sisältää muutoksia yksityisyysasetuksiin tai jopa muistotilatunnuksen luomisen.

3. Muistotila

Jotkut sosiaalisen median palvelut tarjoavat erityisiä ”muistotiloja” tai ”muistosivuja” kuolleiden käyttäjien profiileille. Nämä sivut voidaan asettaa erityiseen tilaan, jossa niitä voi edelleen käyttää muistojen jakamiseen ja käyttäjän muistamiseen.

Digitaalisen tiedon testamentointiin kannattaisi varautua

Tällä hetkellä henkilön on vaikeaa määritellä omaa tahtoaan siihen, kuinka hänen digitaalisia tietojaan käsitellään kuoleman jälkeen. Erityisesti jos kuolema on ollut yllättävä, asiaa ei välttämättä ole tullut edes harkinneeksi. Testamentissa voi näistä toki mainita, mutta kuinka moni meistä kirjaa testamenttiinsa verkkopalveluidemme käyttäjätunnuksia? En minä ainakaan.

Kuvitellaanpa vaikka tilanne, jossa henkilö menehtyy äkillisen onnettomuuden tai tapaturman seurauksena. Häneltä jää todennäköisesti jälkeensä lukuisia henkilökohtaisia verkkoympäristöjä, joita hän on käyttänyt ja joihin hän on tallentanut tietoa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sosiaalisen median palvelut, sähköpostipalvelut, digitaaliset valokuva-arkistot, pilvipalvelut tai henkilön ylläpitämät verkkopalvelut. Henkilöllä on todennäköisesti ollut käytössä myös erilaisia mobiililaitteita, tietokoneita, älytelevisioita tai muita laitteita, joihin muilla henkilöillä ei ole välttämättä pääsyä.

Mitä näille tiedoille ja laitteille tapahtuu?

Pitkän ja usein melko raskaan prosessin jälkeen joiltain palveluntarjoajilta voi mahdollisesti saada jotain tietoja – tai sitten ei. Yhtenäisiä käytäntöjä ei ole. Menehtyneen henkilön käyttämille laitteille kirjautuminen on todennäköisesti lähes mahdotonta jos käyttäjtunnuksia ja salasanoja ei ole tiedossa. Siten myös laitteissa olevat sovellukset ja tieto jäävät saavuttamattomiin. Usein henkilökohtaiset laitteet joudutaan joko palauttamaan tehdasasetuksiin tai fyysisesti tuhoamaan. Näin toimien menetetään tietenkin myös kaikki sellainen data, joka on tallennettuna näihin laitteisiin.

Voisiko asiaan keksiä jonkinlaisen ratkaisun, jossa henkilö voisi hyvissä ajoin elinaikanaan päättää, mitä hänen digitaalisille tiedoille ja hallussaan oleville laitteille tapahtuu kuoleman jälkeen? Tarvittaisiinko tänä päivänä digitaalisen tiedon testamentti?

Ratkaisuna Toive – digitaalisen testamentin mobiilisovellus

Toive on mobiilipalvelu, joka mahdollistaa digitaalisen testamentin tekemisen. Palveluun tunnistaudutaan vahvasti mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla. Sovelluksessa henkilö voi ensinnäkin kirjata käyttämiensä palveluiden osoitteita ja kirjautumistietoja (kuvat 3-4). Toiseksi hän voi lisätä haluamiaan henkilöitä ja määrittää kenelle heistä kuoleman jälkeen jaetaan minkäkin palvelun kirjautumistieto ja toive siitä, mitä kussakin palvelussa olevalle digitaaliselle sisällölle tehdään Kuvat 4-5.

Käyttäjä näkee sovelluksessa henkilöittäin listattuna millaisia tietoja hän on kenellekin määrittänyt jaettavaksi kuolemansa jälkeen ja voi halutessaan muokata määrittelyään (Kuvat 6-7).

Toive-palvelun etusivulla käyttäjä näkee onko hänen määrittämiensä tietojen jakaminen kuoleman jälkeen päällä vai ei. Halutessaan käyttäjä voi muuttaa asetusta liukupainikkeella, jolloin digitaalinen testamentti ei aktivoidu kuoleman jälkeen. (Kuva 2).

Etusivulta käyttäjä näkee myös kuinka monta eri tietoa hän on lisännyt palveluun. Halutessaan käyttäjä voi lisätä sovelluksessa myös vapaamuotoisen tekstin tai ladata esimerkiksi kameralla kuvattuja paperidokumentteja. Käyttäjä voi myös halutessaan tallentaa sovellukseen videotervehdyksen. Kaikki nämä voidaan määrittää jaettavaksi halutuille henkilöille kuoleman jälkeen. (Kuva 2).

Asetuksissa käyttäjä voi hallita sovelluksen yleisiä asetuksia, ladata kaikki lisäämänsä tiedot sekä halutessaan myös poistaa kerralla sovelluksesta kaikki lisäämänsä tiedot (kuva 8).

Toive hyödyntää jo olemassa olevia palveluita ja rajapintoja

Toive-sovelluksella tallennetut tiedot voitaisiiin säilöä esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämään tietovarantoon, joka on yhteydessä Toive-sovelluksen lisäksi myös Väestötietojärjestelmään ja Suomi.fi-viesteihin.

Tietojen hyödyntäminen voisi tapahtua esimerkiksi näin:

1. Henkilön kuolemasta tulee tieto Väestörekisteriin.

2. Tiedon perusteella tarkistetaan automaattisesti, onko kuolleella henkilöllä digitaalinen testamentti käytössä.

3. Jos näin on, Suomi.fi-viestit lähettää viestin kaikille niille henkilöille, jotka menehtynyt henkilö on lisännyt omaan digitaaliseen testamenttiinsa. Viestissä pyydetään vastaanottajaa avaamaan Toive-mobiilisovellus tai lataamaan se sovelluskaupasta.

4. Vastaanottaja avaa oman Toive-sovelluksensa ja tunnistautuu. Hän näkee sovelluksen etusivulla ne tiedot, jotka menehtynyt henkilö on aiemmin määritellyt kyseisen käyttäjän saataville kuolemansa jälkeen.

The post #4 – Toive – digitaalisen tiedon testamentti first appeared on Disruptedby.

Vaikka henkilökohtaisen avustajan tarve liitetään usein vammaan tai muutoin alentuneeseen toimintakykyyn, avustajasta voisi olla merkittävää hyötyä meille kaikille, aivan arkisessakin elämässä.

Entä jos tämä avustaja ei olisikaan ihminen? Voisiko se olla väsymätön, henkilökohtainen ja oppiva tekoälyapuri?

Yksilöllisen elämäntilannetietoisuuden puute julkisissa palveluissa

Tavallisena kansalaisena minusta tuntuu välillä haastavalta asioida suomalaisten viranomaisten kanssa. Vaikka digitaaliset asiointipalvelut ovat sinällään toimivia, niin käyttäjänä ja kansalaisena tunnen usein hukkuvani viranomaissiiloihin. En välttämättä ymmärrä toimintamahdollisuuksiani erilaisten muutosten keskellä tai millaista yhteiskunnan tukea voisin milloinkin saada. Kokonaisuus on sumea ja tilannetietoisuuden hahmottaminen on vaikeaa.

Kun tarvitsen yhteiskunnan tuottamia palveluita, tukea tai tietoa, niin viranomaisen ensimmäinen olettama on useimmiten se, että osaan sijoittaa itseni johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen. Asiointia helpottaa myös se, jos tiedän mitä olen etsimässä.

Miksi näin on?

Hyvin usein julkisektorin palveluiden rakenne suunnitellaan elämäntilannelähtöiseksi, mutta kansalaisen henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioiminen on usein lähes olematonta. Elämäntilanteita käsitellään geneerisinä, samankaltaisuuksista koostuvina joukkoina. Elävässä elämässä yksittäiseen elämäntilanteeseen kuuluvan henkilön tilanne voi kuitenkin poiketa merkittävillä tavoilla keskimäärin samassa tilanteessa olevista henkilöistä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa opiskeluiden aloittaminen.

Opintoja aloittavan henkilön tilanne voi poiketa merkittävästi ”keskiarvoisesta” opiskelevasta nuoresta. Hän voi olla esimerkiksi ulkomaalainen tai Suomeen opintojen perässä muuttava ja vain vähän kieltä osaava. Hän voi olla perheellinen, yksinhuoltaja, eroamassa tai muuttamassa kihlattunsa kanssa yhteen. Hän voi olla rikas, köyhä, velkojen kanssa painiva tai vaikkapa mielenterveyskuntoutuja. Hän voi olla ilman minkäänlaisia tukiverkostoja elävä tai täysin eri kulttuurista ponnistava henkilö. Henkilö voi olla vahvasti itseohjautuva, passiivinen, pelokas tai masentunut. Hän ei myöskään välttämättä ole edes nuori. Henkilö voi aloittaa tutkinto-opiskelun, muun opiskelun, olla täydennysopiskelija tai jatkaa aiemmin keskenjääneitä opintojaan.

Kuinka lukemattomien eri kombinaatioiden viidakossa voin löytää oikea-aikaisesti omaan tilanteeseeni olennaisti kuuluvan tiedon, palvelut sekä yhteiskunnan tuen?

Erityisesti elämän muutostilanteissa henkilön kognitiivinen tai fyysinen jaksaminen voi olla uhattuna. Selvityminen sekä tiedon ja palveluiden aktiivinen etsiminen voi tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta, jos oikea-aikaista apua ei ole saatavilla.

Tekoälyavustaja auttaa, mutta ei kontrolloi

Tekoälyyn pohjautuva avustaja voi olla hyödyllinen apu monessa arjen tilanteessa. Tällainen avustaja voi esimerkiksi auttaa henkilöä löytämään tietoa, muistuttamaan tärkeistä asioista, hallitsemaan aikatauluja, tekemään päätöksiä ja jopa suorittamaan tehtäviä henkilön puolesta.

Tekoälypohjaisen avustajan ominaisuuksia ovat mm. nopeus, tarkkuus, käytettävyys ja skaalautuvuus. Avustaja voi käyttää erilaisia teknologioita, kuten puheentunnistusta, kuvantunnistusta, luonnollisen kielen prosessointia ja koneoppimista, jotta se voi ymmärtää käyttäjän tarpeita ja vastata niihin nopeasti ja tarkasti – jopa proaktiivisesti.

Tällainen avustaja voi olla erityisen hyödyllinen henkilöille, joilla on esimerkiksi muistiongelmia tai muita neurologisia sairauksia, jotka vaikuttavat heidän kykyynsä suorittaa päivittäisiä tehtäviä. Tekoälypohjaisen avustajan käyttö voi myös olla hyödyllistä ihmisille, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi päätöksenteossa.

Voisiko ihmisen elämänkaaren mukana kulkea oma tekoälyyn perustuva avustaja, joka oppisi tehdyistä ratkaisuista ja elämässä tapahtuneista asioista? Avustaja voisi yhdistää keräämäänsä tietoa sekä tietoon pohjautuen ehdottaa kansalaiselle oikea-aikaisia toimintoja, juuri hänen tilanteessaan.

Konsepti: ”AI/Vaste” – henkilökohtainen, sinut ja elämäsi tilanteet tunteva tekoälyavustaja

Kun ihminen syntyy, hänelle luodaan henkilötunnuksen ohella automaattisesti myös oma henkilökohtainen tekoälyavustaja, AI/Vaste. Tämä avustaja kulkee mukana läpi elämän ja kehittyy jatkuvasti älykkäämmäksi, kun se ymmärtää henkilön elämän varrella kertynyttä dataa sekä tehtyjä päätöksiä.

AI/Vaste on yhteydessä julkishallinnon tietovarastoihin ja osaa hyödyntää sekä julkisista lähteistä saatavaa tietoa, että avustettavan omaa henkilökohtaista dataa. Näitä tietoja yhdistelemällä avustaja voi tarjota henkilölle tietoja tai palveluita, joita avustettava ei välttämättä itse edes osaa tunnistaa.

AI/Vaste on myös yhdistettynä muiden perheenjäsenten omiin avustajiin. Perhekunnasta saatavan yhdistelmätiedon avulla esimerkiksi puolisosta tai perheen tilanteesta riippuvaisia palveluita tai sosiaalietuuksia pystytään siten optimoimaan – ja myös automatisoimaan.

Kuinka ja missä tällaista tekoälyavustajaa voi käyttää?

Tässä konseptissa tekoälyavustajan eli oman AI/Vasten käyttöliittymänä toimii henkilökohtainen älypuhelin ja siinä oleva sovellus. Sovellus ilmoittaa käyttäjälle keskustelevan käyttöliittymän avulla asioista, johon avustettavan kannattaa reagoida ja hoitaa henkilön puolesta arkisia asioita. AI/Vaste voi kysyä avustettavalta esimerkiksi lupaa lähettää viranomaiselle jokin häntä koskeva tieto tai se voi kertoa avustettavan elämänmuutoksen johdosta tapahtuvaan toimeentulon optimointimahdollisuuteen. Se voi myös muistuttaa käyttäjää esimerkiksi lääkkeiden ottamisesta reseptin mukaisesti.

Käyttäjä voi tietenkin myös itse kysyä apua avustajalta esimerkiksi puhumalla:

”Hei Vaste, mietimme tyttöystäväni kanssa muuttamista yhteiseen vuokra-asuntoon Lahteen. Vuokra on noin 850 euroa kuussa. Minä jatkan opintojani ja tyttöystäväni omia opintojaan, tulomme eivät muutu. Voitko kertoa, mitä eri tukia voimme saada, kuinka paljon ja voitko myös esitäyttää kaikki hakemukset?”

AI/Vasten päänäkymässä (kuva 1) käyttäjä näkee uusimmat ja tärkeimmät asiat, joihin hänen tulisi reagoida. AI/Vaste voi esimerkiksi havaita ja ilmoittaa henkilön passin vanhenevan lähiaikoina. Jos käyttäjä haluaa, hän voi avata AI/Vasten kanssa tähän liittyvän keskustelun (kuva 2). Keskustelun myötä avustaja voi tehdä uuden passihakemuksen sekä varata Poliisin ajanvarauspalvelusta henkilölle sopivan ajan. Sovellus voi myös tehdä esimerkiksi reseptien uusimispyyntöjä ja muistuttaa henkilöä lääkkeiden ottamisesta reseptin mukaisesti (Kuva 3).

Käyttäjä voi myös aloittaa itse keskustelun AI/Vasten kanssa ja tiedustella esimerkiksi asumiseen liittyviä asioita (kuva 4). Sovellus analysoi käyttäjän ilmoittamia tietoja sekä hänestä jo tiedossaan olevaa dataa ja osaa ehdottaa niiden pohjalta oikeanlaisia toimintoja.

AI/Vaste myös listaa käyttäjän kansalaishistoriaa sekä elämän aikana tehtyjä erilaisia ratkaisuita (kuva 5). Kansalaisen ei tarvitse kaivaa itse omia tietojaan eri viranomaisten asiointipalveluista. AI/Vaste esittää tiedot kronologisesti, suodatettuna tai käyttäjän antamien hakuehtojen perusteella.

Ai/Vaste huolehtii käyttäjälle tärkeistä arkisista asioista, vaikka puhelin olisi lukittuna ja sovellus taustalla suljettuna (Kuva 7).

Koska kyseessä on sensitiivinen palvelu, tietoturvaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Käyttäjä voi luonnollisesti itse määrittää mihin henkilökohtaisiin tietoihin avustajasovelluksella on pääsy. AI/Vastessa käyttäjä voi hallita oman avustajasovelluksensa yhteyttä muihin avustajiin sekä viranomaistahoihin (kuva 6).

Sovelluksessa on myös käytössä vahva tunnistautuminen, biotunnistautuminen ja se osaa tunnistaa myös oikean käyttäjän äänen.

Lopuksi

Tekoälyavustajakonsepti AI/Vaste esittelee uudenlaisen tavan tukea kansalaisten elämää. Konsepti tarjoaa esimerkin siihen, kuinka julkisten palveluiden ja tietosisältöjen viidakossa teknologia voisi auttaa ja tarjota relevantteja, henkilökohtaisia toimintaehdotuksia.

Tämänhetkiset laajoihin kielimalleihin ja tekoälyyn pohjautuvat sovellukset kuten esimerkiksi ChatGPT, Google Bard ja Dall-E toimivat jo hämmästyttävällä tavalla. Olisiko tekoälyloikan aika myös julkisten palveluiden tarjoamisessa kansalaisille?

Onko sinulla ideoita siitä, kuinka konseptia voisi edelleen kehittää? Ota yhteyttä, niin jatkokehitämme AI/Vaste -avustajakonseptia sinun ideoihisi perustuen!

The post #3 – Henkilökohtainen tekoälyavustaja first appeared on Disruptedby.

• työllisyyden lisäämistä
• hallinnon toiminnan tehostamista
• tasa-arvoisuuden kehittämistä
• inklusiivisuuden lisäämistä yhteiskunnassa
• köyhyyden ja väliinputoamisen vähentämistä
• sosiaaliturvajärjestelmään liittyvän byrokratian vähentämistä
• osallisuuden ja merkityksellisyyden tuntua
• yrittäjyyden kasvua
• työntekoon kannustamista julkistaloudellisesti kestävällä tavalla.

Kansalaispalkan toteuttamiseksi on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Yksi yleisimmin keskusteluissa esitetty malli on kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille ja vakituisesti maassa asuville henkilöille maksettava verovapaa perustulo, joka riittäisi kattamaan peruselinkustannukset.

Ajatus on hieno. Mallin rahoitus ja käyttöönotto vaatii kuitenkin verotuksen uudistamista, tulonsiirtojen leikkaamista ja julkisten menojen uudelleenarviointia. Nämä toimet vievät todennäköisesti useita vuosia jos ei vuosikymmeniä.

Suomen lisäksi erilaisia perustuloon liittyviä kokeiluita on tehty maailmalla runsaasti. Kansalaispalkkaan verrattavia toimia on kokeiltu ainakin Hollannissa, Yhdysvalloissa, Kandassa, Intiassa, Saksassa ja Sveitsissä. Iran on kuitenkin ainoa maa jossa perustulo on jo pysyvässä käytössä (Business Insider, 2017).

Kansalaispalkka ja kokeilukulttuuri

Suomessa vuosina 2017-2018 tehty perustulokokeilu osoitti, että malli ei juuri vaikuttanut työllisyyden lisääntymiseen (Valtioneuvosto, 2020). Kokeilun tuloksiin vaikutti myös samaan aikaan käyttöönotettu aktiivimalli sekä kokeiluhavaintojen vähäisyys.

Työelämäprofessori Olli Kankaan (Sosiaalivakuutus, 2019) mukaan monimutkaiseen sosiaaliturvajärjestelmään on haastavaa kykeä perustulon kaltainen malli, koska yksinkertaisten kokeiluidenkin tekeminen kompleksisessa kokonaisuudessa on vaikeaa. Kokeilukulttuurin kehittyminen on kuitenkin tärkeää, sillä julkisektorin rooli palveluinnovaatioiden aktiivisena edistäjänä ja hyödyntäjänä on jatkuvasti kasvamassa. Tällainen rooli vaatii huomattavasti nykyistä rohkeampia ja kehittyneempiä tapoja toimia organisaatiorajat ylittäen sekä uskallusta uusiin avauksiin, kokeiluihin ja innovaatioihin. (Tutkimus- ja innovaationeuvosto, 2014.)

Myös perustulon ja kansalaispalkan osalta tarvitsemme rohkeampia kokeiluita. Tässä esitettynä yksi sellainen.

Ratkaisu: kuukausittainen kansalaispalkka ja Gigi-mobiilipalvelu

Tämä ratkaisumalli kansalaispalkasta lähtee liikkeelle ajatuksesta, jossa kansalaisten avustaminen ei ole täysin vastiikkeetonta, vaan oman aktiivisuuden mukaisesti määrittyvää. Konseptin avulla pyritään erityisesti edistämään kansalaisten aktiivisuutta, osallisuuden tunnetta yhteiskunnassa, työllistymistä, yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä sekä parantamaan kansalaisen toimeentulon mahdollisuuksia.

Konseptissa kaikilla yli 18-vuotiailla Suomen kansalaisilla on kuukausittain käytössään 250 euron kansalaispalkka, joka maksetaan Gigi-palveluun. Palkkaa ei voi siirtää omalle pankkitililleen vaan sillä voi ostaa muiden kansalaisten tarjoamia palveluita, eli gigejä.

Gigit ovat kenen tahansa yksittäisen kansalaisen tarjoamaa palvelua, kuten pientä remontointia, muuttoapua, ikkunoiden pesemistä, älypuhelinten asennusta, koiran ulkoiluttamista, lumenluontia, asiointiapua, ruohon leikkaamista, tavaroiden noutamista, työkalujen lainausta tai keskusteluseuraa.

Oman osaamisen tai omistamansa tavarat voi siis valjastaa palveluksi, jota myymällä voi ansaita ylimääräistä tuloa. Yhteiskunnan tarjoaman kuukausittaisen kansalaispalkan avulla luodaan siis julkinen markkinapaikka kaikille kansalaisille.

Kansalaispalveluiden myyminen ja ostaminen

Yksittäinen kansalainen voi ostaa erilaisia kansalaispalveluita 250 euron arvosta kuukaudessa käyttäen kansalaispalkkaa. Mikäli kansalainen ei käytä koko summaa, käyttämättä jäävä raha ei siirry seuraavalle kuukaudelle. Kansalaispalkka maksetaan kuukausittain, joten Gigi-tilillä on aina maksimissaan 250 euroa käytettävissä kuukauden alussa.

Kansalainen voi myydä tarjoamiaan palveluita niin paljon kuin haluaa, ja niistä ansaittu raha siirtyy Gigi-tilille. Tältä tililtä rahaa voi siirtää verottomasti omalle pankkitilille enintään 750 euroa kuukaudessa ilman vaikutusta mahdollisiin sosiaaliturvaetuuksiin tai muihin tuloihin.

Tarjoamalla erilaisia palveluita kansalainen voi saada merkittävää arjen lisätuloa, jos niin haluaa. Gigi-palvelun avulla voi myös testata oman liikeidean toimivuutta kevyesti ja nopeasti ennen yrityksen perustamista.

Kansalaispalvelun myyminen ja ostaminen Gigi-sovelluksessa

Maija tarjoaa kansalaispalveluna älypuhelinten käyttöönoton avustamista. Jaakko puolestaan haluaa ostaa itselleen tällaisen palvelun.

Mobiilisovelluksen esimerkki

Gigi-mobiilipalvelu on helppokäyttöinen, kaikilla alustoilla toimiva sovellus. Avausnäkymästä (kuva 1) käyttäjä näkee kuluvan kuukauden osalta sen, kuinka paljon hän on myynyt tai ostanut kansalaispalveluita. Näkymässä on esillä myös aiempien kuukausien tiedot.

Gigit-osiossa (kuva 2) käyttäjä näkee tulossa olevat palvelut eli gigit, jotka hän on myynyt tai ostanut. Osiossa voi lähettää viestejä palvelun tarjoajalle sekä raportoida mahdollisista palvelua koskevista ongelmista Gigin ylläpitäjälle.

Etsi-näkymässä (kuva 3) käyttäjä voi selata tai hakea tarjolla olevia kansalaispalveluita. Palvelut on ryhmitelty aihealueittain ja niiden esittämistä voi suodattaa usein eri tavoin.

Löydettyään ja valittuaan mieleisen palvelun, käyttäjä näkee (kuva 4) kyseisen palvelun kuvauksen, hinnan ja palvelun arviot. Käyttäjä voi ostaa tai tilata palvelun valitsemalla tarjotuista ajankohdista itselleen sopivimman.

Profiili-osiossa (kuva 5) käyttäjä voi hallita sovelluksen oletusasetuksia, omia asetuksiaan sekä esimerkiksi notifikaatioihin ja tunnistautumiseen liittyviä asetuksia. Profiilin kautta on myös mahdollista siirtää Gigi-sovelluksella tienattuja tuloja henkilökohtaiselle pankkitililleen (kuva 6).

Lopuksi

Kansalaispalkan konsepti, joka perustuu kansalaispalveluihin ja Gigi-mobiilipalveluun, esittelee uudenlaisen tavan tukea kansalaisten toimeentuloa samalla, kun kannustetaan heitä omaehtoiseen toimintaan ja työllistymiseen. Konsepti haastaa perinteisemmän kansalaispalkan mallin, jossa avustusta jaetaan vastikkeettomasti kaikille.

Onko sinulla ideoita siitä, kuinka konseptia voisi edelleen kehittää? Ota yhteyttä, niin jatkokehitämme Gigi-konseptia sinun ideoihisi perustuen!

Lähteet

Valtioneuvosto. 2020. Perustulokokeilun tulokset: työllisyysvaikutukset vähäisiä, toimeentulo ja psyykkinen terveys koettiin paremmaksi. Viitattu 15.3.2023. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/perustulokokeilun-tulokset-tyollisyysvaikutukset-vahaisia-toimeentulo-ja-psyykkinen-terveys-koettiin-paremmaksi

Business Insider. 2017. Iran tried its own basic income scheme — and people didn’t give up working. Viitattu 15.3.2023. Saatavissa: https://www.businessinsider.com/iran-basic-income-results-2017-5?

Sosiaalivakuutus.fi. 2019. Sosiaali­turvan kokeiluja maailmalla. Viitattu 15.3.2023. Saatavissa: https://sosiaalivakuutus.fi/sosiaaliturvan-kokeiluja-maailmalla/

Tutkimus- ja innovaationeuvosto. 2014. Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020. Viitattu 16.8.2022. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/documents/ 10184/4102189/Linjaus2015-2020.pdf/44fa726b-8dcc-418a-b169-edecb98c35c9/Linjaus2015-2020.pdf

The post #2 – Kansalaispalkka first appeared on Disruptedby.

Lasten urheiluharrastukset ovat aina olleet tärkeä osa suomalaista elämäntapaa ja terveitä elämäntapoja. Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on vahva yhteys harrastamisen kulttuuriin, sillä yli 80 prosenttia kouluikäisistä kertoo osallistuneensa jossain vaiheessa ohjattuihin liikuntaharrastuksiin (Blomqvist ym. 2019).

Valitettavasti viime vuosina lasten urheiluharrastusten kustannukset ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi. Kasvaneet kustannukset vaikuttavat lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin, etenkin niille perheille, joiden taloudellinen tilanne on heikko. On kuitenkin tärkeää, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus osallistua urheiluharrastuksiin.

Kasvaneisiin kustannuksiin on useita syitä. Yksi keskeisimmistä syistä on seuratoiminnan ammattimaistuminen, mikä on nostanut esimerkiksi valmentajien palkkoja, varustemenoja ja matkakuluja. Toinen merkittävä syy on urheilutilojen, kenttävuokrien sekä muiden harrastus- ja pelipaikkojen vuokrakustannusten kasvu.

Kaikki tämä lankeaa lopulta lähes aina urheilevan lapsen tai nuoren vanhempien maksettavaksi.

Ratkaisuna lasten liikunta- ja urheiluharrastamisen kasvaviin kustannuksiin voisi olla esimerkiksi erilaiset yhteiskunnan tukimuodot. Tällaiset tuet voisivat auttaa taloudellisesti haastavassa tilanteessa olevia perheitä mahdollistamaan lapsilleen urheiluharrastuksen.

Urheilu ja liikunta osana suomalaista elämäntapaa

Lähtökohtaisesti Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsia liikunnalliseen ja urheilulliseen elämäntapaan. Omasta kodista ja perheestä saatu liikkumistottumuksien malli on lapselle tärkeä, mutta myös koulujen, oppilaitosten sekä aktiivisten liikuntaseurojen rooli lasten ja nuorten liikuttajana on merkittävä.

Kasvavista harrastamisen kustannuksista johtuvaa eriarvoistumista tulisi pyrkiä kaikin tavoin estämään. Tilastokeskuksen mukaan noin 11 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului vuonna 2017 pienituloiseen kotitalouteen (Ihmisoikeusliitto, 2020). On selvää, että suuret sosioekonomiset erot vaikuttavat liikunnan harrastamismahdollisuuksiin jo lapsuudessa ja vaihtoehtojen kirjo kapenee.

Ratkaisu: valtion rahoittama liikuntasäätiö

Suomeen perustetaan valtion rahoittama liikuntasäätiö. Säätiöstä käytetään tässä konseptissa nimeä Liuska ja se toimii yleishyödyllisesti sekä voittoa tavoittelemattomasti.

Säätiö myöntää avustuksia pienituloisten perheiden lasten liikunta- ja urheiluharrastuksiin. Avustuksia voi hakea kuka tahansa, mutta hakemisen yhteydessä hakijan ja hänen perhekuntansa tulot tarkistetaan tulorekisteristä.

Liuska voi myöntää avustuksia esimerkiksi seuramaksuihin, harjoitusmaksuihin, kausimaksuihin, liikuntapaikkamaksuihin tai harrastuksessa tarvittaviin varusteisiin. Avustuksia voi hakea kerrallaan 1-12 kuukaudeksi.

Hakeminen tapahtuu digitaalisen palvelun avulla. Palvelussa voi hakea yhdellä kerralla avustusta perheen kaikkien lasten liikuntaharrastuksille. Palvelun avulla voi myös raportoida saamiensa avustusten käyttöä.

Avustushakemuksen palvelupolku

Liuska-säätiöltä on helppo hakea avustusta digitaalisen palvelun avulla. Hakeminen toimii näin:

Esimerkki Liuska-mobiilipalvelusta

Liuska-mobiilipalveluun voi tunnistautua kaikilla yleisillä vahvan tunnistuksen menetelmillä kuten Mobiilivarmenteella, pankkitunnisteilla tai Suomi.fi -tunnistuksella. Tunnistaduttuaan kerran, käyttäjä voi jatkossa kirjautua sisään käyttämällä mobiililaitteen biotunnistautumista.

Tunnistauduttuaan, käyttäjän perhekunnan tulotiedot haetaan tulorekisteristä (kuva 3). Mikäli perheen yhteiset tulot eivät ylitä 25 000 euron rajaa, käyttäjä ohjataan avustushakemuksen läpi (kuvat 4-7). Käyttäjältä kysytään harrastukseen ja avustustarpeeseen liittyvät tiedot rakenteellisesti, jotta hakemuksia pystytään ratkaisemaan myös automaattisesti.

Saatuaan myöntävän päätöksen, käyttäjä saa Liuska-mobiilisovellukseensa digitaalisen kortin (kuva 8). Käyttäjä voi maksaa kortissa mainitut kausimaksut, seuramaksut tai liikuntapaikkamaksut sovelluksessa olevan kortin avulla.

Jos käyttäjälle on myönnetty avustus harrastusvälineiden hankintaan, käyttäjä voi digitaalisen kortin avulla lunastaa hyväksytyn hakemuksen mukaiset harrastusvälineet ilmoitetusta liikkeestä.

Lopuksi

Esitelty konsepti on keskustelunavaus uudenlaisesta tavasta avustaa pienituloisten perheiden lasten liikunnallista harrastamista. Sen tarkoituksena on mahdollistaa liikunnallinen elämäntapa ja mieleiset urheiluharrastukset myös niille perheille, joilla on sosioekonomisesti haastava tilanne.

Konseptissa korostetaan valtion roolia kansalaisten hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan mahdollistajana. Sijoitus lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan tukemiseen on myös sijoitus tulevaisuuteen.

Konsepti keskittyy nimenomaisesti liikunta- ja urheiluharrastamisen tukemiseen. Sitä on kuitenkin mahdollista skaalata tarvittaessa muillekin elämänalueille ja muunlaisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen.

Onko sinulla ideoita siitä, kuinka tätä konseptia voisi kehittää? Ota yhteyttä, niin jalostetaan konseptia edelleen paremmaksi!

Lähteet

Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. & Kokko, S. 2019. Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa Kokko, S. & Martin, L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Ihmisoikeusliitto. 2020. Kaikilla ei ole varaa harrastaa – liikunta on oltava mahdollista myös pienituloisten perheiden lapsille. Viitattu 30.3.2023. Saatavissa: https://ihmisoikeusliitto.fi/kaikilla-ei-ole-varaa-harrastaa/

The post #1 – Lasten liikunta ja urheilu first appeared on Disruptedby.