Kuolemaan liittyy paljon käytännön kysymyksiä liittyen käytännön järjestelyihin, perinnönjakoon ja muuhun kuolemanjälkeiseen asioiden järjestämiseen. Mutta mitä tapahtuu menehtyneen henkilön digitaaliselle omaisuudelle kuten sosiaalisen median sisällöt tai pilvipalveluihin tallennetut tiedot? Entäpä laitteiden ja palveluiden käyttäjätunnukset, puhelimien pääsykoodit tai salasanat? Digitaalisen tiedon hyödyntäminen, pelastaminen, säilyttäminen tai poistaminen on vaikeaa, jos menehtyneen henkilön käyttämiin laitteisiin ei edes pääse sisään.

Näitä kysymyksiä jouduin kohtamaan aivan äskettäin myös omassa elämässäni.

Tietojen käsittelykäytännöt ovat kirjavia

Kuoleman kohdatessa omaisten, ystävien tai kuolinpesän olisi usein hyvä päästä tavalla tai toisella kirjautumaan kuolleen henkilön hallussa olleisiin palveluihin tai laitteisiin. Digitaalisesti tallennetun tiedon säilyttäminen, palauttaminen tai poistaminen voi olla hyvinkin tärkeää erityisesti silloin, jos henkilön kuolema on tapahtunut äkillisesti ja yllättäen. Laitteissa tai pilvipalveluissa voi olla myös jotain erityisen tärkeää tietoa, joka voi auttaa menehtyneen henkilön asioiden järjestämisessä.

Tällä hetkellä kuoleman jälkeinen digitaalisten palveluiden tunnusten ja palvelussa olevien tietojen käsittely riippuu aina palveluntarjoajista ja heidän käytännöistään. Yleisesti ottaen on olemassa kolme tapaa, joilla digitaalisten palveluiden tunnukset ja ja palveluissa olevat tiedot usein käsitellään kuoleman jälkeen:

1. Poistaminen

Jotkut palveluntarjoajat tarjoavat mahdollisuuden poistaa käyttäjätili ja siihen liittyvät tiedot kokonaan kuoleman jälkeen. Tämä voi vaatia todisteita tai dokumentaatiota, kuten kuolintodistuksen, jotta käyttäjän kuolema voidaan vahvistaa.

2. Muokkaaminen tai muuttaminen

Toiset palveluntarjoajat mahdollistavat käyttäjätunnuksen ja siihen liittyvien tietojen muokkaamisen, jotta ne voidaan siirtää tai jakaa esimerkiksi perheenjäsenille tai läheisille. Tämä voi sisältää muutoksia yksityisyysasetuksiin tai jopa muistotilatunnuksen luomisen.

3. Muistotila

Jotkut sosiaalisen median palvelut tarjoavat erityisiä ”muistotiloja” tai ”muistosivuja” kuolleiden käyttäjien profiileille. Nämä sivut voidaan asettaa erityiseen tilaan, jossa niitä voi edelleen käyttää muistojen jakamiseen ja käyttäjän muistamiseen.

Digitaalisen tiedon testamentointiin kannattaisi varautua

Tällä hetkellä henkilön on vaikeaa määritellä omaa tahtoaan siihen, kuinka hänen digitaalisia tietojaan käsitellään kuoleman jälkeen. Erityisesti jos kuolema on ollut yllättävä, asiaa ei välttämättä ole tullut edes harkinneeksi. Testamentissa voi näistä toki mainita, mutta kuinka moni meistä kirjaa testamenttiinsa verkkopalveluidemme käyttäjätunnuksia? En minä ainakaan.

Kuvitellaanpa vaikka tilanne, jossa henkilö menehtyy äkillisen onnettomuuden tai tapaturman seurauksena. Häneltä jää todennäköisesti jälkeensä lukuisia henkilökohtaisia verkkoympäristöjä, joita hän on käyttänyt ja joihin hän on tallentanut tietoa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sosiaalisen median palvelut, sähköpostipalvelut, digitaaliset valokuva-arkistot, pilvipalvelut tai henkilön ylläpitämät verkkopalvelut. Henkilöllä on todennäköisesti ollut käytössä myös erilaisia mobiililaitteita, tietokoneita, älytelevisioita tai muita laitteita, joihin muilla henkilöillä ei ole välttämättä pääsyä.

Mitä näille tiedoille ja laitteille tapahtuu?

Pitkän ja usein melko raskaan prosessin jälkeen joiltain palveluntarjoajilta voi mahdollisesti saada jotain tietoja – tai sitten ei. Yhtenäisiä käytäntöjä ei ole. Menehtyneen henkilön käyttämille laitteille kirjautuminen on todennäköisesti lähes mahdotonta jos käyttäjtunnuksia ja salasanoja ei ole tiedossa. Siten myös laitteissa olevat sovellukset ja tieto jäävät saavuttamattomiin. Usein henkilökohtaiset laitteet joudutaan joko palauttamaan tehdasasetuksiin tai fyysisesti tuhoamaan. Näin toimien menetetään tietenkin myös kaikki sellainen data, joka on tallennettuna näihin laitteisiin.

Voisiko asiaan keksiä jonkinlaisen ratkaisun, jossa henkilö voisi hyvissä ajoin elinaikanaan päättää, mitä hänen digitaalisille tiedoille ja hallussaan oleville laitteille tapahtuu kuoleman jälkeen? Tarvittaisiinko tänä päivänä digitaalisen tiedon testamentti?

Ratkaisuna Toive – digitaalisen testamentin mobiilisovellus

Toive on mobiilipalvelu, joka mahdollistaa digitaalisen testamentin tekemisen. Palveluun tunnistaudutaan vahvasti mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla. Sovelluksessa henkilö voi ensinnäkin kirjata käyttämiensä palveluiden osoitteita ja kirjautumistietoja (kuvat 3-4). Toiseksi hän voi lisätä haluamiaan henkilöitä ja määrittää kenelle heistä kuoleman jälkeen jaetaan minkäkin palvelun kirjautumistieto ja toive siitä, mitä kussakin palvelussa olevalle digitaaliselle sisällölle tehdään Kuvat 4-5.

Käyttäjä näkee sovelluksessa henkilöittäin listattuna millaisia tietoja hän on kenellekin määrittänyt jaettavaksi kuolemansa jälkeen ja voi halutessaan muokata määrittelyään (Kuvat 6-7).

Toive-palvelun etusivulla käyttäjä näkee onko hänen määrittämiensä tietojen jakaminen kuoleman jälkeen päällä vai ei. Halutessaan käyttäjä voi muuttaa asetusta liukupainikkeella, jolloin digitaalinen testamentti ei aktivoidu kuoleman jälkeen. (Kuva 2).

Etusivulta käyttäjä näkee myös kuinka monta eri tietoa hän on lisännyt palveluun. Halutessaan käyttäjä voi lisätä sovelluksessa myös vapaamuotoisen tekstin tai ladata esimerkiksi kameralla kuvattuja paperidokumentteja. Käyttäjä voi myös halutessaan tallentaa sovellukseen videotervehdyksen. Kaikki nämä voidaan määrittää jaettavaksi halutuille henkilöille kuoleman jälkeen. (Kuva 2).

Asetuksissa käyttäjä voi hallita sovelluksen yleisiä asetuksia, ladata kaikki lisäämänsä tiedot sekä halutessaan myös poistaa kerralla sovelluksesta kaikki lisäämänsä tiedot (kuva 8).

Toive hyödyntää jo olemassa olevia palveluita ja rajapintoja

Toive-sovelluksella tallennetut tiedot voitaisiiin säilöä esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämään tietovarantoon, joka on yhteydessä Toive-sovelluksen lisäksi myös Väestötietojärjestelmään ja Suomi.fi-viesteihin.

Tietojen hyödyntäminen voisi tapahtua esimerkiksi näin:

1. Henkilön kuolemasta tulee tieto Väestörekisteriin.

2. Tiedon perusteella tarkistetaan automaattisesti, onko kuolleella henkilöllä digitaalinen testamentti käytössä.

3. Jos näin on, Suomi.fi-viestit lähettää viestin kaikille niille henkilöille, jotka menehtynyt henkilö on lisännyt omaan digitaaliseen testamenttiinsa. Viestissä pyydetään vastaanottajaa avaamaan Toive-mobiilisovellus tai lataamaan se sovelluskaupasta.

4. Vastaanottaja avaa oman Toive-sovelluksensa ja tunnistautuu. Hän näkee sovelluksen etusivulla ne tiedot, jotka menehtynyt henkilö on aiemmin määritellyt kyseisen käyttäjän saataville kuolemansa jälkeen.

The post #4 – Toive – digitaalisen tiedon testamentti first appeared on Disruptedby.

Lasten urheiluharrastukset ovat aina olleet tärkeä osa suomalaista elämäntapaa ja terveitä elämäntapoja. Suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on vahva yhteys harrastamisen kulttuuriin, sillä yli 80 prosenttia kouluikäisistä kertoo osallistuneensa jossain vaiheessa ohjattuihin liikuntaharrastuksiin (Blomqvist ym. 2019).

Valitettavasti viime vuosina lasten urheiluharrastusten kustannukset ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi. Kasvaneet kustannukset vaikuttavat lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin, etenkin niille perheille, joiden taloudellinen tilanne on heikko. On kuitenkin tärkeää, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus osallistua urheiluharrastuksiin.

Kasvaneisiin kustannuksiin on useita syitä. Yksi keskeisimmistä syistä on seuratoiminnan ammattimaistuminen, mikä on nostanut esimerkiksi valmentajien palkkoja, varustemenoja ja matkakuluja. Toinen merkittävä syy on urheilutilojen, kenttävuokrien sekä muiden harrastus- ja pelipaikkojen vuokrakustannusten kasvu.

Kaikki tämä lankeaa lopulta lähes aina urheilevan lapsen tai nuoren vanhempien maksettavaksi.

Ratkaisuna lasten liikunta- ja urheiluharrastamisen kasvaviin kustannuksiin voisi olla esimerkiksi erilaiset yhteiskunnan tukimuodot. Tällaiset tuet voisivat auttaa taloudellisesti haastavassa tilanteessa olevia perheitä mahdollistamaan lapsilleen urheiluharrastuksen.

Urheilu ja liikunta osana suomalaista elämäntapaa

Lähtökohtaisesti Suomessa on kuitenkin hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsia liikunnalliseen ja urheilulliseen elämäntapaan. Omasta kodista ja perheestä saatu liikkumistottumuksien malli on lapselle tärkeä, mutta myös koulujen, oppilaitosten sekä aktiivisten liikuntaseurojen rooli lasten ja nuorten liikuttajana on merkittävä.

Kasvavista harrastamisen kustannuksista johtuvaa eriarvoistumista tulisi pyrkiä kaikin tavoin estämään. Tilastokeskuksen mukaan noin 11 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului vuonna 2017 pienituloiseen kotitalouteen (Ihmisoikeusliitto, 2020). On selvää, että suuret sosioekonomiset erot vaikuttavat liikunnan harrastamismahdollisuuksiin jo lapsuudessa ja vaihtoehtojen kirjo kapenee.

Ratkaisu: valtion rahoittama liikuntasäätiö

Suomeen perustetaan valtion rahoittama liikuntasäätiö. Säätiöstä käytetään tässä konseptissa nimeä Liuska ja se toimii yleishyödyllisesti sekä voittoa tavoittelemattomasti.

Säätiö myöntää avustuksia pienituloisten perheiden lasten liikunta- ja urheiluharrastuksiin. Avustuksia voi hakea kuka tahansa, mutta hakemisen yhteydessä hakijan ja hänen perhekuntansa tulot tarkistetaan tulorekisteristä.

Liuska voi myöntää avustuksia esimerkiksi seuramaksuihin, harjoitusmaksuihin, kausimaksuihin, liikuntapaikkamaksuihin tai harrastuksessa tarvittaviin varusteisiin. Avustuksia voi hakea kerrallaan 1-12 kuukaudeksi.

Hakeminen tapahtuu digitaalisen palvelun avulla. Palvelussa voi hakea yhdellä kerralla avustusta perheen kaikkien lasten liikuntaharrastuksille. Palvelun avulla voi myös raportoida saamiensa avustusten käyttöä.

Avustushakemuksen palvelupolku

Liuska-säätiöltä on helppo hakea avustusta digitaalisen palvelun avulla. Hakeminen toimii näin:

Esimerkki Liuska-mobiilipalvelusta

Liuska-mobiilipalveluun voi tunnistautua kaikilla yleisillä vahvan tunnistuksen menetelmillä kuten Mobiilivarmenteella, pankkitunnisteilla tai Suomi.fi -tunnistuksella. Tunnistaduttuaan kerran, käyttäjä voi jatkossa kirjautua sisään käyttämällä mobiililaitteen biotunnistautumista.

Tunnistauduttuaan, käyttäjän perhekunnan tulotiedot haetaan tulorekisteristä (kuva 3). Mikäli perheen yhteiset tulot eivät ylitä 25 000 euron rajaa, käyttäjä ohjataan avustushakemuksen läpi (kuvat 4-7). Käyttäjältä kysytään harrastukseen ja avustustarpeeseen liittyvät tiedot rakenteellisesti, jotta hakemuksia pystytään ratkaisemaan myös automaattisesti.

Saatuaan myöntävän päätöksen, käyttäjä saa Liuska-mobiilisovellukseensa digitaalisen kortin (kuva 8). Käyttäjä voi maksaa kortissa mainitut kausimaksut, seuramaksut tai liikuntapaikkamaksut sovelluksessa olevan kortin avulla.

Jos käyttäjälle on myönnetty avustus harrastusvälineiden hankintaan, käyttäjä voi digitaalisen kortin avulla lunastaa hyväksytyn hakemuksen mukaiset harrastusvälineet ilmoitetusta liikkeestä.

Lopuksi

Esitelty konsepti on keskustelunavaus uudenlaisesta tavasta avustaa pienituloisten perheiden lasten liikunnallista harrastamista. Sen tarkoituksena on mahdollistaa liikunnallinen elämäntapa ja mieleiset urheiluharrastukset myös niille perheille, joilla on sosioekonomisesti haastava tilanne.

Konseptissa korostetaan valtion roolia kansalaisten hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan mahdollistajana. Sijoitus lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan tukemiseen on myös sijoitus tulevaisuuteen.

Konsepti keskittyy nimenomaisesti liikunta- ja urheiluharrastamisen tukemiseen. Sitä on kuitenkin mahdollista skaalata tarvittaessa muillekin elämänalueille ja muunlaisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen.

Onko sinulla ideoita siitä, kuinka tätä konseptia voisi kehittää? Ota yhteyttä, niin jalostetaan konseptia edelleen paremmaksi!

Lähteet

Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. & Kokko, S. 2019. Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa Kokko, S. & Martin, L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Ihmisoikeusliitto. 2020. Kaikilla ei ole varaa harrastaa – liikunta on oltava mahdollista myös pienituloisten perheiden lapsille. Viitattu 30.3.2023. Saatavissa: https://ihmisoikeusliitto.fi/kaikilla-ei-ole-varaa-harrastaa/

The post #1 – Lasten liikunta ja urheilu first appeared on Disruptedby.